Rukoillessa on tärkeää panna syrjään tavalliset jokapäiväiset murheet ja huolet, koota hajanaiset ajatuksensa ikään kuin sulkemalla sielun ovi kaikelta maalliselta ja suunnata kaikki huomiomme Jumalaan.
Asettautumalla Jumalan kasvojen eteen ja muistamalla Hänen suuruutensa rukoilijan on välttämättä muistettava arvottomuutensa ja hengellinen köyhyytensä. Pyhä Johannes Kronstadtilainen sanoo: ”Rukoillessa koko luomakunta on kuviteltava Jumalaan verrattuna tyhjänveroiseksi ja vain Jumala on kaikki”. Mieleenpainuvan esimerkin oikeasta rukousasenteesta antoi Vapahtajamme vertauksessaan publikaanista, jonka Jumala armahti hänen nöyryytensä vuoksi. (Lk. 18: 9- 14)
Nöyryys ei aiheuta masennusta tai toivottomuutta. Päinvastoin nöyrä kristitty uskoo lujasti Taivaallisen Isän kaikkivoimallisuuteen ja hyvyyteen. Jumala hyväksyy vain uskon rukouksen niin kuin evankeliumista voimme lukea: ” Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.”(Mk. 11:24) Uskon lämmittämä kristityn rukous on hyvin voimallinen. Uskova muistaa Jeesuksen käskyn, että tulee rukoilla aina koskaan lannistumatta (Lk. 18:1) ja unohtamatta Hänen lupaustaan: ” Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”(Mt. 7:7)
Evankeliumissa on monia esimerkkejä rukouksen suuresta voimasta: kanaanilainen vaimo, joka pyysi Herraa parantamaan tyttärensä (Mt. 15: 21- 28), turvaton leski, joka suostutteli väärän tuomarin puolelleen (Lk. 18: 5-8) ja muita. Epä pidä joutua epätoivoon, vaikka rukoukseen ei vastattaisikaan heti. Kysymyksessä on testi, ei pyynnön torjuminen.
Pyhä Johannes Krysostomos on sanonut: ”Senvuoksi Herra sanoi ”kolkuttakaa” osoittaakseen ettei Hän armossaan avaa välittömästi ovea, siitä huolimatta meidän on jäätävä odottamaan toivon valossa”. Tosi kristitty jatkaa rukoilemista keskeytymättömin ponnistuksein kunnes hän saa Herran vakuuttuneeksi, ja kunnes hän saa osakseen Hänen armonsa kuten VT:n patriarkka Jaakob, joka sanoi kanssaan painiskelevalle muukalaiselle:” En päästä sinua, ellet siunaa minua.” (1 Moos. 32:27). Ja niin hän sai osakseen Jumalan siunauksen.
Koska Herra on Taivaallinen Isämme, olemme kaikki veljiä ja sisaria keskenämme. Hän vastaa rukouksiimme vain jos olemme todellisessa, veljellisessä, hyväntahtoisessa suhteessa toisiimme ja jos olemme voittaneet kaiken erimielisyyden ja vihan ja peittäneet kaiken suuttumuksen anteeksiantamuksella sekä tehneet rauhan kaikkien kanssa. ”Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.” (Mk.11:25)
Rukous saa Jumalan auttamaan meitä, ja Jumalan voima torjuu viholliset, kunhan rukous vain on harras ja Jumalan tahtoon antautuva. Sisäisten vihollisten hyökätessä rukouksen paikka on aivan vastarinnan alussa.
Isien opetuksen mukaan rukouksen osuus tässä sisäisessä taistelussa on seuraava: Kun huomio valppaan vartijan tavoin antaa tiedon vihollisen lähestymisestä ja kun vihollisen nuolet alkavat tuntua, ts. ilmestyy joko himollinen ajatus tai himon liike, niin henki huolehtien pelastuksesta ajaa armotta tämän pois sydämen lähettyviltä antamatta sen tunkeutua sisään ja kohottaa samanaikaisesti rukouksensa Herran puoleen kutsuen Häntä avukseen. Apu tuleekin, viholliset hajaantuvat ja taistelu taukoaa.
Pyhä Johannes Kolobos kuvaa tätä näin: "Minä olen sen ihmisen kaltainen, joka istuu suuren puun alla ja näkee, että häntä lähestyy suuri joukko petoja ja käärmeitä. Voimatta karkottaa niitä hän kiipeää puuhun ja pelastuu. Samoin minäkin istun kammiossani ja näen pahojen ajatusten hyökkäävän päälleni. Ja kun minulla ei riitä voimia niitä vastustamaan, niin turvaudun Jumalaan rukouksen välityksellä ja näin pelastun vihollisten hyökkäykseltä. "
Pyhä Hesykios puheessaan valvomisesta ja rukouksesta kirjoittaa: "Sinun tulee terävällä ja jännitetyllä järjen katseella katsoa sisääsi, että voisit tuntea ne, jotka sisälle aikovat. Tunnettuasi ne käärmeiksi murskaa heti vastalauseilla niitten päät ja huokauksin kutsu avuksesi Herraa Kristusta. Tässä tulet kokemaan näkymätöntä jumalallista puolustusta." Lisäksi: 'Joka kerta kun pahat ajatukset enenevät, singotkaamme niiden keskelle Herramme Jeesuksen Kristuksen avuksihuutaminen. Silloin saamme heti huomata, että ne haihtuvat kuin savu ilmaan, kuten kokemus on osoittanut."
Ja vielä: "Käykäämme mielessämme taistelua seuraavassa järjestyksessä. Ensin huomio. Huomattuamme pahan ajatuksen lähestyneen singotkaamme sitä vastaan sydämestämme kiivaasti kirouksen sanat. Kolmanneksi on rukoiltava huutamalla avuksi Herraa Jeesusta Kristusta, jotta tämä saatanallinen ajatus häviäisi eikä järki seuraisi tätä haaveilua kuten lapsi seuraa houkuttelevaa taikuria."
Ja vielä: "Vastustaminen pysahdyttää ajatusten kehittymisen, ja Jeesuksen nimen avuksi kutsuminen karkoittaa ne kokonaan sydämestä. Kun mielessäsi kuvittelet naisen kauneutta, kultaa tai hopeaa tai muuta sellaista, voit heti päätellä sen olevan pahojen henkien työtä; ne kun yrittävät ujuttaa sydämeemme pitkävihaisuutta, haureutta, kullanhimoa ym. Jos järkemme on kokenut, oppinut ja tottunut varjelemaan itseään vihollisen hyökkäyksiltä, se näkee selvästi kuin päivänvalossa viettelevät haaveet ja vihollisen eksytykset. Se sammuttaa helposti saatanan kuumennetut nuolet torjumalla, vastaväitteillä ja Jeesuksen rukouksella antamatta himollisen haaveilun vallata ajatuksiaan, suostumatta tekosyihin tai antautumatta yleviin mietelmiin, joita välttämättömästi seuraisivat pahat teot, kuten yö seuraa päivää."
Monia tämänkaltaisia paikkoja voi löytää pyhän Hesykioksen kirjoituksista. Siitä voi löytää myös koko näkymättömän taistelun täydellisen kuvauksen.
