Pyhittäjä Auksentios Bithynialainen oli persialaista sukujuurta oleva erakko ja hän syntyi noin vuonna 400 Syyriassa ja kuoli 14. helmikuuta vuonna 473 Skopas-vuorella.
Auksentioksen isä pakeni Persiasta, koska maan hallitsija aloitti siellä kristittyjen vainon ja muutti perheineen Syyriaan, jossa meni naimisiin ja sai pojan, Auksentioksen. Noin vuoden 400 tienoilla he muuttivat Konstantinopoliin ja pojalle annettiin hyvä koulutus. Niinpä poika nuorukaisena pääsi palvelemaan keisari Theodosios II:n (408-450) ratsumieskaartiin.
Auksentios ystävystyi Kristuksen Suuren kirkon taloudenhoitajan, pyhittäjä Markianoksen (muistopv. 10.1.) kanssa ja kilvoitteli usein hänen kanssaan yökausia rukoillen kokoöisissä vigilioissa.
440-luvulla Auksentios erosi asemastaan armeijassa ja luopui kaikesta "vanhasta elämästään", jopa ystävistään, ja meni Bithyniaan Okseian vuorelle kilvoittelemaan tuntemattomana erakkona todella askeettista elämää.
Kun ihmiset vihdoin löysivät hänet ja alkoivat tiedostaa pyhän erakon hengellisen suuruuden, hänen luonaan alkoi käydä vieraita, jotka halusivat ohjausta ja neuvoja omaan elämäänsä. Usein Auksentios paransikin rukouksien ja Jumalan avulla sairaita vaivoistaan, karkottaen riivaajia ja parantaen myös sokean naisen.
Keisari Markianoksen (450-457) koollekutsumassa neljännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa tuomittiin harhaoppinen Eutykhes, joka opetti väärin Kristuksen ihmisyydestä. Myös Auksentios pyydettiin tähän kirkolliskokoukseen mukaan, mutta hän kieltäytyi eikä lähtenyt hakijoittensa mukaan. Niinpä hänen ortodoksisuuttaan alettiin heti epäillä, mutta kuitenkin häntä noutamaan lähetettiin uusi miesjoukko ja käskynä oli tuoda hänet vaikka väkisin.
Auksentios vietiin Filean luostariin ja lukittiin sinne kuin rikollinen. Osa ihmisistä kävi kuuntelemassa hänen opetustaan ja puheitaan, osa piti häntä harhaoppisena. Seuraavaksi hänet vietiin Khalkedoniaan pyhän Hypatioksen luostariin, jossa hän sai iloisen ja myönteisen vastaanoton munkeilta.
Vastaanpanollaan Auksentios sai aikaiseksi sen, ettei kirkolliskokous hyväksynyt alkuun nestorialaisuuteen melko myönteistä kannanottoa ja se muutettiin hänen vaatimuksestaan oikean uskon ja Nikean kirkolliskokouksessa määritellyn uskon mukaiseksi.
Kirkolliskokouksen jälkeen Auksentios siirtyi korkeammalle ja karummalle Skopan vuorelle, jonne hänen oppilaansa rakensivat hänelle laudoista keljan. Sen pienestä ikkunasta Auksentios kävi keskusteluja siellä vierailevien ihmisten kanssa, aivan kuten aikaisemminkin. Hän rohkaisi ihmisiä pyhittämään sunnuntait Herran ylösnousemukselle ja valmistautumaan siihen lauantai-iltana kokoöisellä jumalanpalveluksella. Perjantait piti paastota ja rukoilla Herran eläväksitekevien kärsimysten kunniaksi.
Auksentios kirjoitti useita kauniita ja hengellisiä hymnejä, joista ilmenee suuri sisällöllinen rikkaus ja hyvä dogmaattinen tietous. Opettaessaan ihmisiä, hän usein lauloi ja laulatti heitä samalla joskus pitkiäkin aikoja.
Auksentioksen luona vieraili monenlaisia ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Keisarinna Pulkherian kamarirouva Stefania sai pitkällisten anomisien jälkeen Auksentioksen vihkimään hänet nunnaksi ja hän perusti myöhemmin seuraan liittyneen Kosmia-nimisen naisen kanssa lähelle Auksentioksen keljaa naisyhteisön, josta myöhemmin muodostui luostari, jota asukkaiden karhean vaatetuksen mukaan nimitettiin hauskalla nimellä Trikhinareia (trikhinos = karvainen). Viikonvaihteessa perjantaisin ja sunnuntaisin nunnat kiipesivät Auksentioksen luokse ja silloin tällöin myös Auksentios vieraili luostarissa.
Erään tällaisen vierailun jälkeen Auksentios sairastui ja kuoli vuonna 473 vain muutaman päivän sairastettuaan. Hänen reliikkejään on sijoitettu pyhän Hypatioksen luostariin ja Trikhinareian luostariin. Myöhemmin tälle Skopan vuorelle, jota alettiin kutsua Auksentioksen vuoreksi, muodostui useita luostareita, joissa on kilvoitellut muiden muassa pyhä Stefanos Uusi (muistopv. 28.11.) ja patriarkka Athanasios (muistopv. 28.10.)
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Auksentiosta aina vuosittain helmikuun 14. päivänä.
Tropari, 1.säv.
Oi erämaan asukas ja enkeli lihassa, sinä olit ihmeidentekijä, oi jumalankantajaisämme Auksentios. Sinä otit vastaan taivaallisia lahjoja. Paastoten, valvoen ja rukoillen sinä paransit sairaita ja niiden sieluja, joita veti puoleensa opetuksesi. Kunnia Hänelle, joka antoi sinulle voiman. Kunnia Hänelle, joka sinut kruunasi. Kunnia Hänelle, jonka kautta sinä parannusta vuodatat.
Kontakki, 2.säv.
Pidättyväisyydessä sinä löysit paratiisin ja hillitsit lihalliset himosi, oi pyhä Auksentios. Sinä kasvoit vahvaksi uskossa ja kukoistit kukan lailla keskellä puutarhaa.
