Karjalan valistajiin luettu lapsipyhä Artemi Verkolalainen syntyi Pinegajoen varrella Verkolan kylässä Vienanmeren alueella vuonna 1532 hurskaaseen ja Jumalaa kunnioittavaan talonpoikaiskotiin. Lapsesta kasvoi perheelle ja Jumalalle kuuliainen lapsi, joka kaikin tavoin yritti auttaa kotona erilaisissa töissä ja monella tavoin jo lapsena osoitti sävyisyyttä ja Jumalan pelkoa sekä kuuliaisuutta vanhemmilleen.
Vuonna 1544, kun Artemi oli 12 vuoden ikäinen ja töissä isänsä kanssa pellolla, salamoiden iskiessä taivaalla ja ukkosen jyristessä voimallisesti Artemi kuoli pellolle, vaikka kerrottiin ettei salama edes koskenut häneen. Kuolleen lapsen ruumis jätettiin mädäntymään metsään siunaamattomana ja hautaamatta, vain risuilla ja havuilla peitettynä, koska kyläläiset pitivät tapahtumaa Jumalan rangaistuksena. Ymmärtämättöminä he eivät käsittäneet Jumalan tarkoitusperiä ja lapsen ruumis jäi siunaamatta ja hautaamatta.
32 vuoden ajan ruumis makasi unohduksissa metsässä, kunnes se sitten vuonna 1577 löydettiin kirkonpalvelija Agafonikin toimesta. Ruumiin sijaintipaikalla oli salaperäinen valo ja kyläläiset kantoivat maatumattoman ruumiin kylän kirkkoon peitellen se eteishuoneeseen jälleen tuohilla ja yrittäen unohtaa jälleen koko asian. Mutta Jumala ei antanut asian unohtua.
Seudulle tuli vaikea kuumetauti, joka tappoi paljon ihmisiä etenkin lapsia. Erään Kallinik nimisen kyläläisen poika sairastui tautiin ja isä hädissään meni kirkkoon ja rukoili autuaan Artemin arkulla ja otti mukaansa siitä tuohenpalasen lapsensa kaularistiin laitettavaksi. Lapsi parani, isä kertoi asiasta kyläläisille ja autuaan Artemin kunnioitus sai alkunsa. Tietoisuus reliikkien ihmeteoista alkoi levitä ympäristöön.
Autuaan Artemiin on liitetty useita muitakin ihmeparantumisia, joita tapahtui niin kylässä kuin ympäristössä aina Ustjugiin ja Holmogoryyn saakka. Maine ihmeistä saavutti myös Novgorodin ja autuaan Artemin elämäkerta sai alkunsa vuonna 1619 metropoliitta Makarin toimesta.
Jossain määrin kultin kehittymiseen lienee vaikuttanut Venäjällä tuolloin ja etenkin myöhemmin vaikuttanut kansallisromanttinen tai joskus jopa nationalistinen suuntaus, jonka tarkoituksena oli saada mahdollisimman monelle alueelle ja erityisesti luostarille ns. oma pyhä, jota pyhiinvaeltajat sitten kävivät kunnioittamassa ja samalla toivat luostarille ja alueelle kauan kaivattuja tuloja.
1600-luvulla laadittiin elämänkerta, vahvistettiin tapahtuneet ihmeet ja laadittiin jumalanpalvelustekstejä pyhälle Artemille. Sotapäällikkö Afanasi Paškov rakennutti reliikkien löytöpaikalle kirkon ja myöhemmin sinne perustettiin myös luostari.
Neuvostoliiton alkuaikoina sekasorron aikoina luostari jouduttiin sulkemaan, mutta veljestö oli ennen sitä piilottanut autuaan Artemin reliikit salaiseen paikkaan. Nykyään niiden arvellaan olevan kätkettynä luostarin alueelle maahan. Myös pyhän Artemin sisarta pyhittäjä Paraskeva Piriminiläistä (muistopv 28.10) kunnioitetaan Karjalan valistajana ja pyhänä.
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa pyhän Artemin muistoa kaksi kertaa vuodessa, kuolinpäivänä 23. kesäkuuta ja hänen taivaallisen suojelijansa suurmarttyyri Artemioksen muistopäivänä 20. lokakuuta sekä tietysti Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
