Pyhä suurmarttyyri Artemios Antiokialainen (kreikaksi: Αρτέμιος, joka tunnetaan myös marioniittisessä traditiossa nimellä Shallita) oli merkittävä keisari Konstantinos Suuren (muistopv. 21.5.) ja hänen poikansa Konstantioksen (337-361) hallitusajan sotilasjohtaja ja virkamies. Artemios sai lukuisia palkintoja ansiokkaasta palveluksestaan ja rohkeudestaan. Hänet nimitettiin siksi myös Aleksandrian ja koko Egyptin sotilaskomentajaksi ja myöhemmin varakuninkaaksi. Tässä virallisessa asemassaan hän monella tapaa levitti ja vahvisti kristinuskoa Egyptissä. Hänen kristillinen suuntautumisensa oli tuohon aikaan tyypillinen areiolaisuus, josta syystä hän mm. vastusti voimakkaasti pyhää Athanasios Suurta ja ahdisteli muitakin Aleksandrian ortodokseja.
Keisari Konstantios lähetti pyhän Artemioksen Patrakselle noutamaan apostoli Andreas Ensiksikutsutun reliikkejä ja Thebesin Boiotiaan noutamaan apostoli Luukkaan reliikkejä Konstantinopoliin. Reliikit sijoitettiin Pyhien apostolien kirkkoon uhripöydän viereen ja tämän tehtävän suoritettuaan keisari palkitsi Artemioksen ja teki hänestä Egyptin hallitsijan.
Keisari Konstantiosta seurasi valtaistuimella Julianos Apostata eli Julianos Luopio (361-363). Julianos halusi palauttaa pakanuuden ja suhtautui siksi erittäin vihamielisesti kristittyihin, joita hän lähettikin sitten sadoittain kuolemaan. Antiokiassa hän määräsi kidutettavaksi muun muassa kaksi piispaa, jotka eivät halunneet luopua kristinuskostaan.
Näinä aikoina pyhä Artemios saapui Antiokiaan ja julkisesti tuomitsi keisari Julianoksen jumalattomuuden ja sen, että hän palveli jumalinaan Hermestä ja Apolloa. Tästä raivostuneena Julianos määräsi Artemioksen kauheisiin kidutuksiin ja lopulta heitti hänet vankilaan. Koska Artemios rukoili koko ajan Kristusta, hänet ympäröivät Herran enkelit, jotka sanoivat hänelle: ”Ole rohkea, Aretemios! Olemme kanssasi ja suojelemme sinua kaikelta kivulta, jolla sinua satutetaan ja olen valmistanut sinulle jo kunnian kruunun. Koska olet tunnustanut Kristuksen muiden ihmisten edessä, Kristus tunnustaa sinut Taivaallisen Isän edessä. Siksi ole rohkea ja iloinen, tulet olemaan Hänen kanssaan Hänen Valtakunnassaan.” Tämän kuultuaan Artemios riemuitsi ja ylisti ja kiitti Jumalaa.
Seuraavana päivänä Julianos vaati Artemiosta osoittamaan kunniaa pakanallisille epäjumalille ja luopumaan ”gallialaisen tolkuttamista uskomuksista”. Koska keisari kohtasi lujan kieltäytymisen, hän turvautui edelleen kiduttamiseen. Pyhä Artemios kesti kaiken valittamatta sanaakaan. Sen sijaan pyhä kertoi keisari Julianokselle, että hän tulisi saamaan rangaistuksensa kristittyjen vainoamisesta. Kristityn kasvatuksen saanut keisari Julianos raivostui entisestään ja turvautui yhä raaempiin kidutuksiin, mutta nekään eivät murtaneet pyhän suurmarttyyrin tahtoa. Lopulta pyhä suurmarttyyri Artemios mestattiin ja kristityt hautasivat hänen pyhäinjäännöksensä Ariste nimisen antiokialaisen diakonissan avulla. Pyhän Artemioksen ennustus Julianos Luopiosta kävi myös toteen.
Julianos lähti sotaan persialaisia vastaan. Lähellä persialaista Ctesifonin kaupunkia Julianos kohtasi vanhan persialaisen, joka suostui pettämään maamiehensä ja ohjaamaan Julianoksen armeijan persialaisten kimppuun. Vanha mies pettikin Julianoksen ja johti hänen armeijansa Karamaniten erämaahan, jossa ei ollut ruokaa eikä vettä ja jossa he väsyneinä, nälkiintyneinä ja janoisina taistelivat persialaisia vastaan.
Jumalallinen rangaistus kohtasi Julianos Luopion. Taistelujen aikana hän haavoittui kuolettavasti näkymättömän käden ja näkymättömän aseen kautta. Julianos huokasi syvään ja sanoi: ”Olet voittanut galilealainen!” Luopiokeisarin kuoleman jälkeen suurmarttyyri Artemioksen reliikit siirrettiin kunnioitettavasti Antiokiasta Konstantinopoliin.
Pyhää suurmarttyyri Artemiosta pidetään erityisesti herniasta eli tyrästä kärsivien suojelijana.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää suurmarttyyri Artemios Antiokialaista aina vuosittain lokakuun 20. päivänä.
