Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen vapaaehtoisen kärsimyksen ja ristinkuoleman jälkeen tämä pyhä paikka jäi pitkäksi aikaa pakanoiden paikaksi. Kun Rooman keisari Titus valloitti Jerusalemin vuonna 70, hän hävitti kaupungin ja tuhosi Salomonin temppelin Morian vuorella, jolloin ei jäänyt kiveä kiven päälle, kuten Vapahtaja oli ennustanut (Matt.24:1-2):
Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. Mutta Jeesus sanoi heille: "Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle."
Myöhemmin innokas pakanakeisari Hadrianus (117-138) rakennutti tuhotun Jerusalemin paikalle itselleen uuden kaupungin nimeltään Aelia Capitolina (Hadrianuksen Aelia). Kaupunkia ei saanut silloin edes kutsua vanhalla nimellä.
Keisari käski kattaa Herran Pyhän haudan mullalla ja kivillä ja pystyttää paikalle epäjumalan patsas. Golgatalle, missä Vapahtajamme ristiinnaulittiin, hän rakensi vuonna 119 pakanatemppelin, joka oli omistettu Venus-jumalattarelle. Patsaiden edellä he uhrasivat demoneille ja suorittivat pakanallisia riittejään.
Betlehemiiin, missä Vapahtajamme oli syntynyt Kaikkeinpuhtaimmasta Neitseestä Mariasta, keisari pystytti patsaan Adonis-nimiselle epäjumalalle. Hän teki tämän kaiken tarkoituksella, että kristityt unohtaisivat täysin Kristuksen Vapahtajan ja eivät enää muistaisi, missä Hän asui, opetti, kärsi ja nousi kirkkauteen.
Kostantinos Suuren hallituskauden (306-337) alussa Rooman ensimmäinen keisari tunnusti kristillisen uskon ja keisarin hurskas äiti, pyhä keisarinna Helena, päätti jälleenrakentaa Jerusalemin kaupungin. Hän myös suunnitteli rakennuttavansa kirkon Herran kärsimysten ja ylösnousemuksen paikalle ja näin uudistaa ja puhdistaa pakanallisten kulttien tahraama paikka, joka liittyi Kristukseen.
Pyhä keisarinna Helena matkusti Jerusalemiin mukanaan suuri määrä kultaa ja pyhä Konstantinos Suuri kirjoitti kirjeen patriarkka Makariokselle (313-323) pyytäen häntä auttamaan kaikin mahdollisin tavoin äitinsä tavoitetta uudistaa kristityt pyhät paikat.
Saavuttuaan Jerusalemiin, pyhä keisarinna Helena tuhosi kaikki pakanalliset temppelit ja otti uudelleen käyttöön pakanoilta jääneet paikat. Hän oli innoas löytämään Herramme Jeesuksen Kristuksen ristin ja määräsi kaivamaan auki maata paikasta, minne Venuksen temppeli oli rakennettu. Näin he löysivät Herran pyhän haudan ja Golgatan sekä myös kolme ristiä ja joitain nauloja.
Kun piti vielä määritellä, mikä kolmesta rististä oli Kristuksen risti, paikalle tuotiin patriarkka Makarioksen käskystä kuollut ihminen. Häntä kuljetettiin hautapaikalla vuorotellen ristin luota toisten ristien luo ja saavuttuaan Kristuksen ristin luo, hän heräsi heti henkiin. Suuresti iloiten pyhä keisarinna Helena ja patriarkka Makarios nostivat Eläväksitekevän ristin pystyyn ja näyttivät kaikille ihmisille, mihin se on pystynyt.
Pyhä keisarinna alkoi heti rakennuttaa paikalle suurta kirkkoa, jonka sisälle sijoittui koko Golgata, Kristuksen ristiinnaulitsemisen paikka ja toista Herran haudan lähelle, siis lähelle toisiaan. Pyhä evankelista ja apostoli Johannes oli kirjoittanut tästä (Joh.19:41-42):
Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.
Ylösnousemuksen kirkkoa rakennettiin kymmenen vuotta ja pyhä keisarinna Helena ei ehtinyt nähdä sitä valmiina, Hän palasi takaisin Konstantinopolin ja kuoli vuonna 327. Hänen Jerusalemiin saapumisensa jälkeen pyhä keisarinna rakennutti kirkkoja Betlehemiin, Öljymäelle, Getsemaneen ja moniin muihin paikkoihin, mitkä liittyivät Vapahtajamme elämään ja tapahtumiin Uudessa testamentissa.
Ylösnousemuksen kirkon – nimeltään Martyrion, Vapahtajan kärsimysten muistoksi – rakentaminen valmistui samana vuonna kuin Tyroksen kirkolliskokous kokoontui ja Konstantinos Suuren kolmantenakymmenentenä hallitusvuonna. Siksi 13, syyskuuta 335 tapahtunut kirkon pyhittäminen oli erityisen juhlallinen tapahtuma. Kristittyjen kirkkojen hierarkkeja monista maista: Bithyniasta, Traakiasta, Kilikiasta, Kappadokiasta, Syyriasta, Mesopamiasta, Foinikiasta, Arabiasta, Palestiinasta ja Egyptistä osallistui kirkon pyhittämiseen. Piispat ja monet muut, jotka osallistuivat Tyroksen kirkolliskokoukseen, menivät Jerusalemiin juhlallisuuksiin mukaan. Tänä päivänä koko Jerusalemin kaupunki pyhitettiin.
Kirkkoisät perustivat tämän päivän – syyskuun 13. päivän – muistoksi näistä merkittävistä tapahtumista ja näin koko ortodoksinen kirkko kunnioittaa tätä päivää Pyhän haudan Ylösnousemuskirkon vihkimisen muistopäivänä.
