Profeetta Jeremia (hepreaksi :יִרְמְיָהוּ, Yirməyāhū, kreikaksi: Ἰερεμίας / Ieremias, venäjäksi: Иеремия / Ieremija) on yksi Vanhan testamentin suurista profeetoista ja hänen kirjoittamikseen kirjoiksi lasketaan Raamatusta Jeremian kirja, Jeremian kirje sekä Valitusvirret.
Jeremian kirjan alussa sanotaan (Jer.1:1-3):
”Jeremian, Hilkian pojan, sanat. Jeremia oli pappissukua, kotoisin Anatotista, Benjaminin heimon alueelta. Herran sana tuli hänelle Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmantenatoista hallitusvuotena. Herra puhui hänelle vielä kuningas Jojakimin, Josian pojan, aikana ja sen jälkeen aina kuningas Sidkian, Josian pojan, yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka, jonka viidentenä kuukautena jerusalemilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen.
Hän oli siis Hilkian poika ja kotoisin Anatotista Jerusalemin lähistöltä. Kuningas Josia sijoittuu juutalaisten historiassa noin vuosiin 649 – 609 eKr., Jojakim noin vuosille 609 – 598 eKr. ja kuningas Sidkia vuosille 597 – 587 eKr. joille ajoille siis profeetta Jeremiankin elämä sijoittuu.
Jeremia korosti kansansa kananilaistuneen kultin merkitsevän luopumista Jahvesta, Jumalasta (Jer.2:20-32; 3:19-25), ja Karkemiin taistelun jälkeen vuonna 605 eKr. hän ja profeetta Hesekiel pitivät Nebukadressar II:ta Jahven lähettämänä luopiokansan rankaisijana. Jeremia piti myös Jerusalemin valloitusta vuonna 598 eKr. ja kansan viemistä pakkosiirtolaisuuteen osoituksena tästä rankaisusta.
Kun Nebukadressarin (käytetään myös nimeä Nebukadnessar) asettama uusi kuningas Sidkia alkoi kapinoida, Jeremia korosti alistumisen velvoitusta Baabelin ikeen alaiseksi ja taisteli vääriä profeettoja vastaan, jotka lupasivat menestyksen seuraavan kapinointia. Jeremia varoitti useita kertoja Sidkiaa kapinoinnista, mutta tämä vangitutti hänet. Nebukadressarin määräyksestä Jeremia vapautettiin Jerusalemin toisen valloituksen yhteydessä vuonna 586 eKr. Perimätiedon mukaan Jeremia seurasi juutalaisia Egyptiin, missä nämä kivittivät hänet.
Julistuksessaan Jeremia käyttää usein kuvakieltä. Hän ylistää Jahvea ainoana Luojana ja korostaa kuinka kiittämättömyyden täytyy saada rangaistuksensa valitun kansan keskuudessa, mikä kuitenkin lopulta johtaa kansan parannukseen. Jerusalemin hän ennusti muuttuvan käryävän polttouunin kaltaiseksi (Jer.7:31, 19:6).
Ortodoksinen kirkko muistelee profeetta Jeremiaa vuosittain toukokuun 1. päivänä.
Tropari, 1.säv.
Luojan ennaltatietämyksen mukaan sinä olit pyhitetty jo äitisi kohdusta, | ja kapaloikäisestä saakka olit täytetty profeetallisella viisaudella. | Oi viisas Jeremias, sinä rakkaudella surit Israelin kukistumista. | Kunnioittaen sinua Profeettana ja kilvoittelijana me huudamme sinulle: | Kunnia Hänelle, joka sinut ylensi, kunnia Hänelle, joka sinut seppelöi, || kunnia olkoon Hänelle, joka on antanut sinut meille palavaksi esirukoilijaksi.
Kontakki, 3.säv.
Sinun puhdas sydämesi oli Hengen valaisema, | oi suuri profeetta ja marttyyri Jeremias. | Sinä vastaanotit profetoimisen lahjan korkeudesta | ja huusit kansoille: | Tämä on Jumalamme, eikä ole muuta Jumalaa, || kuin Hän, joka ilmestyi lihassa maailmaan.
