Marttyyrikeisarinna Aleksandra - joissakin yhteyksissä myös Prisca tai Priscilla - oli keisari Diocletianuksen (284-305) puoliso. Keisari muistetaan erityisesti tunnettuna kristittyjen vainoajana, joka halusi tuhota valtakunnastaan kaikki uutta uskontoa tunnustavat.
Kerrotaan, että Diocletianos antoi raa'asti kiduttaa hovissaan palvellutta, kristinuskoon kääntynyttä urhoollista sotilastaan Georgiosta ja yritti saada tämän luopumaan kristinuskosta. Georgios pysyi kuitenkin lujana uskossaan ja kehotti keisariakin kääntymään kristinuskoon.
Georgioksen kestävyys, urhoollisuus ja kristillinen voima tekivät suuren vaikutuksen keisarinna Aleksandraan. Kun hän vielä kuuli Georgioksen todistaneen voimallisesti Kristuksesta Apollon temppeliin kutsutussa arvovaltaisessa kokouksessa, päätti myös hän ilmoittaa omasta kääntymyksestään julkisesti. Georgioksen kohtalo oli jo tässä vaiheessa sinetöity, hänet oli määrätty mestattavaksi.
Kuultuaan puolisonsa ilmoituksesta keisari raivostui silmittömästi ja määräsi myös keisarinna Aleksandran mestattavaksi. Keisarinna kulki mestauspaikalle tyynenä, koko ajan rukoillen. Väsyneenä hän pyysi pientä lepohetkeä, ja siihen hänen maallinen matkansa päättyikin. Keisarinna Aleksandra nukkui pois rauhallisesti lepohetkensä aikana 23.4.303.
Nähtyään keisarinnan poisnukkumisen Georgios jatkoi matkaansa ja otti tuomionsa tyynenä vastaan.
Keisarinna Aleksandran muistopäivää vietetään vuosittain 23. huhtikuuta, joka on myös Turussa sijaitsevan marttyyrikeisarinna Aleksandralle pyhitetyn kirkon praasniekkapäivä.
Tropari, 4. säv.
Pitäen halpana ajallisen valtakunnan kunnian | sinä, ylenautuas Aleksandra, opit Kristusta ainoata, meidän tähtemme ristiinnaulittua, rakastamaan. | Hänet pelottomasti tunnustaen | sait sinä marttyyrin seppeleen. || Seisoessasi nyt taivaassa kunnian Kuninkaan valtaistuimen edessä rukoile pelastusta sieluillemme.
Kontakki, 2. säv.
Sinun kunniakas ruumiisi temppeli | on tullut sieluillemme parannuksen lähteeksi, | ja me uskovaiset kaikki huudamme sinulle: | Keisarinnamarttyyri, kunniakas Aleksandra, || rukoile lakkaamatta Kristusta Jumalaa meidän kaikkien puolesta.