Pappismarttyyri Isidor Tarttolainen ja hänen 72 seurakuntalaistaan

Pyhä Isidor Tarttolainen oli pyhän Nikolaoksen kirkon pappi Jurjevissä (nykyisin Tartto Virossa). Vuonna 1463 Moskovan suurruhtinaan Ivan III:n ja Liivinmaan saksalaisten ritareiden kesken tehdyn sopimuksen mukaisesti ritarien piti laajentaa alueiden suojaaminen myös Dorpatissa (Tartossa) asuvien ortodoksien pariin. Mutta Liivinmaan ritarit, jotka olivat Saksan roomalaiskatolilaisia, rikkoivat sopimusta ja yrittivät pakottaa ortodoksit kääntymään roomalaiskatolilaisiksi.

Kaupungissa oli ritarien valloituksen aikana vain kaksi ortodoksista kirkkoa. Toisen pappi Johannes siirtyi ritareja pakoon Pihkovaan, minne hän sitten perusti kuuluisan Pihkovan luolaluostarin. Johannes Pihkovalaista muistellaan 29.3.

Toisen kirkon pappi Isidor jäi Tarttoon puolustamaan kirkkoaan ja seurakuntalaisiaan

Pappi Isidor ryhtyi ainoana papistoon kuuluvana puolustamaan ortodoksisuutta, jopa niin, että hän ottaisi mieluummin marttyyrikruunun kuin kääntyisi roomalaiskatolilaiseksi. Latinalainen piispa ja Jurjevin aateliset olivat kuulleet, että Isidor ja kaupungin ortodoksinen väestö vastustivat saksalaisten uskoa ja tapoja.

Kun Isidor ja 72 seurakuntalaista meni Teofanian juhlan aikana 6.1.1472 suureen vedenpyhitykseen Omovža (tai Emaijga, nykyisin Emajoki) –joelle, heidät pidätettiin ja vietiin latinalaisen piispan ja kaupungin maallisten tuomareiden eteen. Heitä painostettiin kääntymään roomalaiskatolilaisiksi, mutta pyhä ja hänen laumansa kieltäytyivät luopumasta Kristuksesta ja ortodoksisesta uskostaan. Samalla he toivat syyttäjilleen esiin roomalaiskatolisen uskon erehdykset. Viranomaiset raivostuivat tästä ja heittivät kaikki vankilaan.

Pyhä Isidor kannusti laumaansa pysymään lujina ja valmistautumaan kuolemaan pelkäämättä kidutusta. Hän jakoi läsnä oleville miehille, naisille ja lapsille mukanaan tuomansa Pyhät Lahjat antaen ne Kristuksen pyhänä ja elämää antavana ehtoollisena kaikille.

Latinalainen piispa ja tuomarit kutsuivat ihmiset luokseen vielä kerran ja vaativat heitä kääntymään roomalaiskatolilaisiksi. Kun he yhä kieltäytyivät, heidät vietiin takaisin joelle ja työnnettiin kaikki vedenpyhittämistä varten tehtyihin avantoihin. Niin he kaikki kärsivät ja kuolivat Kristuksen tähden ja Hän soi heille kuihtumattoman kunnian kruunut.

Kevättulvien aikana pyhien marttyyrien turmeltumattomat ruumiit, myös täysin valkoiseen jumalanpalveluspukuun puettu Isidor, löytyivät joesta, kun venäläiset kauppiaat matkasivat jokea pitkin. Heidät haudattiin kaikki pyhän Nikolaoksen kirkon ympärille.

Ihmiset alkoivat kunnioittaa näitä marttyyreja pyhinä heti tapahtuman jälkeen 1500-luvulla ja heidät kanonisoitiin pyhien joukkoon kuuluviksi virallisesti vuonna 1897.