Gerasim Permiläinen
Pyhä Gerasim toimi komien (syrjäänien) piispana pian komien valistajan pyhän Stefan Permiläisen (muistopv 26.4.) jälkeen 1400-luvulla. Hänet valittiin Permin piispaksi joskus vuoden 1416 tienoilla. Siihen aikaan vain osa syrjääneistä oli käännytetty kristityiksi.
Pyhä Gerasim johti laumaansa novgorodilaisten ja pakanallisten mansien (vogulien) herkeämättömien hyökkäyksien aikana. Hiippakunta tarvitsi usein tukea uskonsa säilyttämisessä noina vaikeina aikoina. Hän meni muun muassa mansien leiriin, kehoittaen heitä lopettamaan puolustuskyvyttömien Permin kristittyjen ryöstely. Eräällä tällaisella retkellään vuonna 1441 hänet murhasi kasvatettavakseen ottamansa mansi, joka perimätiedon mukaan kuristi pyhän Gerasimin hänen omaan omoforiinsa pakanasamaanin yllytyksestä.
Pyhä Gerasim haudattiin Jumalansynnyttäjän ilmestyksen kirkkoon Ust-Vymin kylässä lähellä Jarengan kaupunkia Vytšegda-joen varrella. Pyhää Gerasimia muistellaan ortodoksisessa kirkossa yhdessä Permin toisten piispojen Pitrimin ja Joonan kanssa heidän apostolisesta työstään ja aktiivisuudestaan komien (syrjäänien) parissa tammikuun 29. päivänä. Hänen omaa muistopäiväänsä vietetään eräissä paikalliskirkoissa myös tammikuun 24. päivänä, hänen kuolinpäivänään.
Tämän lisäksi Karjalan valistajiin luettavaa pyhää Gerasimia muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
Pitirim Permiläinen
Tšudovin ylienkeli Mikaelin ihmeen luostarin arkkimandriitta Pitirim jatkoi pyhän Gerasimin kuoltua 1441 hänen työtään Permin ja Ustjugin piispana. Hänenkään toimintakautena mansit (vogulit) eivät lopettaneet hyökkäyksiään rauhaa rakastavien komien (syrjäänien) asuinseuduille, Permin uudisasutuksille. Myös pyhittäjä Pitirim seisoi joukkojensa tukena, kuten hänen edeltäjänsä pyhä Gerasim oli tehnyt.
Vuonna 1447 hän henkilökohtaisesti vetosi Moskovan suurruhtinaaseen Vasili II:een (Vasili II Vasiljevitš Sokea vv. 1415-1462), jotta hän auttaisi komeja (syrjäänejä). Pyhittäjä vieraili usein johtamiensa kristittyjen luona, jotka olivat hajaantuneet hajalleen ympäsi laajaa aluetta, opettaen heille Jumalan Sanaa ja auttaen heitä vastoinkäymisissään. Hän ryhtyi myös laajoihin järjestelyihin tehden matkoja myös mansien (vogulien) keskuuteen ja vieden heillekin Jumalan sanaa. Näillä matkoillaan hän toistuvasti oli hengenvaarassa ja hän monella tapaa sai kärsiä kaikenlaisista kieltäymyksistä. Pyhittäjä ei kuitenkaan hellittänyt näissä pyrkimyksissään, vaan hän kaikesta huolimatta valisti ja opetti kansaa heidän kodeissaan, kirkoissa ja jopa ulkona avoimilla paikoilla.
Hänen saarnamatkojensa johdosta useat mansit (vogulit), jotka asuivat pitkin Petšora-joen rantoja, kääntyivät kristinuskoon. Tämän vuoksi hänen toimintansa herätti vihaa mansien johtajassa Asykissa. Vaikka aluksi pyhittäjä Pitirim oli saanut Asykin kanssa aikaan sopimuksen, jolla Asyk lupasi olla hyökkäämättä komien (syrjäänien) kimppuun, Asyk myöhemmin rikkoi lupauksensa ja hyökkäsi vuonna 1455 Perminmaahan ja myös pyhittäjä Pitirim koki marttyyrikuoleman hänen olleessaan toimittamassa rukouspalvelusta eli molebenia elokuun 19. päivänä 1455 seudun pääkaupungin Ust-Vymin lähistöllä.
Pyhittäjän reliikit ovat Jumalansynnyttäjän ilmestyksen kirkossa Ust-Vymissä Vologdan alueella. Pyhää Pitirimiä muistellaan ortodoksisessa kirkossa yhdessä Permin toisten piispojen Gerasimin ja Joonan kanssa heidän apostolisesta työstään ja aktiivisuudestaan komien (syrjäänien) parissa tammikuun 29. päivänä. Hänen omaa muistopäiväänsä vietetään eräissä paikalliskirkoissa myös elokuun 19. päivänä, hänen kuolinpäivänään.
Tämän lisäksi Karjalan valistajiin luettavaa pyhää Pitirimia muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
Joona Permiläinen
Pyhä Joona nousi Permin piispan istuimen haltijaksi pyhittäjä Pitirimin kuoltua vuonna 1455. Hän käännytti kristinuskoon jäljellä olevan osan Perminmaasta, muiden muassa pakanaheimot, jotka elivät Višera-, Kama, Tšusovaja- ja muiden lähistöllä olevien jokien varsilla. Hänen toimestaa epäjumalien palvonta kitkettiin juurineen pois alueelta ja näiden pakanallisten palvontapaikkojen tilalle rakennettiin kirkkoja. Kokeneita ja asiansa osaavia pappeja lähetettiin opettamaan uusia käännynnäisiä Ust-Vymin kirkkokouluihin.
Pyhä Joona kuoli rauhassa kesäkuun 6. päivänä 1470. Hänen reliikkinsä ovat yhdessä pyhän Gerasimin ja pyhittäjä Pitirimin reliikkien kanssa Jumalansynnyttäjän ilmestyksen kirkossa Ust-Vymissä Vologdan alueella.
Pyhää Joonaa muistellaan ortodoksisessa kirkossa yhdessä Permin toisten piispojen Gerasimin ja Pitirimin kanssa heidän apostolisesta työstään ja aktiivisuudestaan komien (syrjäänien) parissa tammikuun 29. päivänä. Hänen omaa muistopäiväänsä vietetään eräissä paikalliskirkoissa myös kesäkuun 6. päivänä, hänen kuolinpäivänään.
Tämän lisäksi Karjalan valistajiin luettavaa pyhää Joonaa muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.
