Nimitystä kolme hierarkkia käytetään kolmesta ortodoksisen kirkon merkittävästä kirkkoisästä, joihin jokaiseen voit tutustua tarkemmin heidän omista elämänkerroistaan. Nämä hierarkit eli piispat ovat:
pyhä Basileios Suuri
pyhä Gregorios Teologi
pyhä Johannes Krysostomos
Pyhien esipaimenten ja kirkon suurten opettajien Basileios Suuren, Gregorios Teologin ja Johannes Krysostomoksen yhteistä muistopäivää vietetään ortodoksisessa kirkossa aina vuosittain tammikuun 30. päivä.
Basileios Suuri
(eli noin vuosina 330 - 379) oli syvällinen ja monipuolinen ortodoksisen kirkon kirkkoisä, joka jatkoi Pyhän Athanasioksen työtä vakiinnuttaen ortodoksisen kirkon opin ja vastustaen areiolaisuutta.
Basileios syntyi Kappadokian Kesareassa hurskaaseen perheeseen ja hän opiskeli Ateenassa. Opintojensa jälkeen Basileios toimi mm. puhetaidon opettajana, mutta luopui urastaan. Hänen yhtenä tärkeimpänä työnään voidaan pitää hänen laatimiaan luostarisääntöjä.
Basileios vietti lapsuudessaan paljon aikaa isoäitinsä Makrina Vanhemman luona. Hän sytytti Basileioksessa jo varhain palavan rakkauden Jumalaan ja kristinuskoon.
Basileios opiskeli Kesareassa, Konstantinopolissa ja Ateenassa ja oli lahjakas oppilas. Opiskeluaikoinaan hän ystävystyi mm. Gregorios Nazianzilaisen, myöhemmin Gregorios Teologina tunnetun nuorukaisen kanssa. Yhdessä he karttoivat maallisia iloja ja keskittyivät kristillisten hyveiden, Jumalan lain ja korkeamman viisauden saavuttamiseen ja tuntemiseen.
Opiskelujen jälkeen Basileios teki mm. pyhiinvaelluksen Kristuksen haudalle ja kävi tervehtimässä Palestiinan, Mesopotamian ja Egyptin pyhiä erakkoja. Tämän seurauksena Basileioskin päätti ryhtyä erakoksi asettuen asumaan Iris-joen rannalle Pontoksen alueelle. Basileoksen äiti ja sisar perustivat joen vastarannalle naisluostarin.
Basileos eli erämaassa useita vuosia ja hänen ympärilleen alkoi kokoontua muitakin hurskaita kilvoittelijoita. Hiljalleen hänestä tuli tuon yhteisön johtaja ja kilvoittelijoista muodostui luostari, jolle Basileios teki omat luostarisäännöt. Näitä sääntöjä noudatetaan pääosin vieläkin valtaosassa ortodoksisia luostareita.
Ortodoksiset piispat pyysivät Basileiosta apuun taisteluun areiolaisuutta, pappi Areioksen alulle laittamaa harhaoppia vastaan. Aleksandrialainen Areios kielsi Jumalan Pojan järjen vastaisena ja väitti ettei Jeesus Kristus olisi samanarvoinen Isän Jumalan kanssa. Areios väitti vielä valheellisesti Isän luoneen Pojan tyhjästä ja antaneen hänelle jumaluuden. Näin hän siis väitti samalla Kristuksen ristinkuoleman olleen turhan ihmisten lunastuksen suhteen.
Vuonna 325 kokoontui ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous Nikeassa ja tuomitsi areiolaisuuden ja laati kirkolle uskontunnustuksen, jota toinen kirkolliskokous myöhemmin täydensi opilla Pyhästä Hengestä.
Basileios toimi areiolaisuuden vahvalla alueella Kesareassa taistellen alueensa piispan kanssa oikean uskon puolesta. Hän otti papin arvon ja ryhtyi saarnaamaan oikeaa uskoa, mutta joutui kohta vetäytymään takaisin luostariyhteisöönsä.
Basileios palasi kuitenkin takaisin ja palavasieluisesti saarnasi, perusti sairaaloita ja hoitopaikkoja sairaille, auttoi nälänhädän kourissa kärsivää kansaa ja samalla kirjoitti ohjeita ja ohjesääntöjä sekä nuorison kasvatussääntöjä. Tuohon aikaan Basileios kirjoitti myös liturgian, joka tunnetaan Basileios Suuren liturgiana. Myöhemmin Johannes Krysostomos lyhensi sen jokapäiväiseen käyttöön sopivaksi.
Basileios valittiin Kesarean piispaksi ja tässä tehtävässään hän edelleen palavasti levitti oikeaa uskoa Vähän-Aasian alueelle, kuten mm. Pontoon, Galatiaan ja Armeniaan. Hän työskenteli ahkerasti veljensä Gregorios Nyssalaisen ja Gregorios Teologin (Nazianzilainen) kanssa ja tämän yhteistyön tuloksena areiolaisuuden voittokulku katkesi.
Kuitenkin areiolainen keisari karkotti hänet maanpakoon, mutta Basileios välttyi siltä keisarin pojan sairastuessa ja keisarin kokiessa tämän Jumalan rangaistukseksi. Monien vaiheiden jälkeen keisarin kuoltua ja uuden keisarin noustua valtaan, ortodoksisuus sai voiton ja maanpakoon karkotetut voivat palata takaisin. Mutta väsynyt ja sairauden ja työn uuvuttama ja murtama Basileios kuoli tammikuun 1. päivänä 379 vain 48 vuotiaana.
Gregorios Teologi
Pyhä Gregorios Teologi, tunnettu myös nimillä Gregorios Nazianzilainen ja Gregorios Nuorempi, on yksi suurimmista ortodoksisen kirkkomme isistä. Hänellä on useampia muistopäiviä: varsinainen muistopäivä on tammikuun 25. päivänä, mutta häntä muistellaan myös yhdessä pyhän Basileios Suuren ja pyhän Johannes Krysostomoksen kanssa kolmen hierarkin päivänä tammikuun 30. päivä.
Nimeä Gregorios Nazianzilainen käytetään myös joissakin yhteyksissä hänen isästään Gregorios Vanhemmasta ja usein saattavat kyseiset henkilöt - isä ja poika - sekoittua niin nimiensä kuin tehtäviensäkin osalta. Ortodoksisessa kirkossa käytetäänkin hänestä yleisesti nimitystä pyhä Gregorios Teologi.
Greogorios syntyi vuonna 329 Arianzissa, pienessä kappadokialaisessa kylässä, joka ei ole kaukana Nazianzista. Hänen äitinsä oli hurskas Nonna (muistopäivä 5.8.) ja hänen veljensä Kesarios (9.3.) ja sisarensa Gorgonia (23.2.'), kaikki heidät on myöhemmin kanonisoitu pyhiksi.
Gregorios opiskeli Palestiinan Kesareassa, sitten Aleksandriassa ja lopulta Ateenassa. Purjehtiessaan Aleksandriasta Ateenaan hän joutui hengenvaaraan rajun myrskyn vuoksi. Myrsky pani myös hänen uskonsa koetukselle, koska hän ei tuolloin ollut vielä kastettu kristityksi. Kyynelsilmin ja suurella hartaudella Gregorios pyysi Jumalaa säästämään hänet kuolemalta ja hän lupasi omistaa koko elämänsä Hänelle. Gregorios selvisi koettelemuksestaan ja otti myöhemmin vastaan myös kasteen.
Ateenassa Gregorios liittyi pyhän Basileios Suuren seuraan, sillä hän tunsi Basileioksen jo entuudestaan, mutta nyt heidän tuttavuutensa kasvoi elämänaikaiseksi veljeydeksi. Kolmas jäsen heidän joukossaan Ateenassa oli prinssi Juliaos, jota myöhemmin hallitsijana ollessaan kutsuttiin Julianos Luopioksi, koska hän kielsi Kristuksen ja teki kaikkensa palauttaakseen pakanuuden. Jo Ateenassa, ennen kuin Julianos oli viskannut pois hurskauden naamion, pyhä Gregorios näki hänen epävakaan mielensä ja sanoi: ”Mitä pahuutta Rooma onkaan kasvattava.”
Ateenan opiskelujensa jälkeen Greogorioksesta tuli Basileioksen askeettikumppani, kun he elivät jonkin aikaa yhdessä erakkoelämää Pontuksessa. Hänen isänsä määräsi Gregorioksen papiksi Nazianzin kirkkoon ja myöhemmin pyhä Basileios Kesarean piispana vihki vastoin Gregorioksen omaa tahtoa Sasiman piispaksi Kesarean arkkihiippakuntaan. Tämä vihkimys oli Gregoriokselle suuren surun alku ja väärinymmärryksien syy hänen ja Basileioksen välisissä suhteissa. Mutta hänen rakkautensa Basileiosta kohtaan pysyi, kuten voimme myöhemmin selvästi nähdä hänen Hautajaispuheestaan pyhälle Basileiokselle.
Noin vuonna 379 pyhä Gregorios tuli avustamaan Konstantinopolin kirkkoa, joka oli ollut areiolaisten puristuksessa jo neljän vuosikymmenen ajan. Erinomaisen viisailla sanoillaan ja monilla teoillaan hän vapautti kirkon harhaopin ikeestä. Hänet valittiin toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen toimesta kaupungin arkkipiispaksi . Tämä kirkolliskokous kokoontui vuonna 381 Konstantinopolissa ja tuomitsi Makedonioksen, Konstatinopolin arkkipiispan, Pyhän Hengen viholliseksi. Kun Gregorios tuli Konstatinopoliin, areiolaiset olivat ottaneet haltuunsa kaikki kirkot ja hänen täytyi pitää jumalanpalvelus pyhälle marttyyri Anastasialle pyhitetyssä kotikirkossa. Täältä hän alkoi saarnata oppiaan Kolminaisuudesta.
Kun hän kaksi vuotta myöhemmin lähti Konstantinopolista, areiolaisilla ei ollut ainuttakaan kirkkoa jäljellä kaupungissa. Pyhä Meletios Antiokialainen (muistopv. 12.2.), joka toimi toisen ekumeenisen kirkolliskokouksen puheenjohtajana, kuoli ja pyhä Gregorios valittiin hänen tilalleen. Täällä hän jatkoi dogmaattisen teologian tulkintojaan.
Määrättynä kirkon tehtäviin vuoteen 382 asti hän toi julki kuuluisan puheensa Syntacterionin, jossa hän todisti Pojan Jumaluuden 150 piispan ja keisari Theodosios Suuren läsnä ollessa. Tässä puheessa hän myös pyysi ja sai kaikilta luvan jättää Konstatinopolin piispanistuin. Hän palasi Nazianziin ja kotikyläänsä Arianziin, missä tämä Kolminaisuuden teologi, jolle siis myös annettiin nimeen liitettäväksi harvinainen lisänimi Teologi, eli elämänsä loppuajan ja pääsi ansaitsemaansa iankaikkiseen lepoon noin vuonna 390 ollen silloin noin 62 vuoden ikäinen.
Johannes Krysostomos
Johannes Krysostomos (= "Kultasuu") eli vuosina 347 - 407. Hän oli Konstantinopolin arkkipiispa ja yksi merkittävimmistä kristityistä piispoista ja saarnaajista 4. ja 5. vuosisadan Syyriassa ja Konstantinopolissa. Hän on kuuluisa kaunopuheisuudestaan sekä Kirkon ja Rooman valtakunnan auktoriteettien väärinkäytösten julkisesta paheksunnastaan.
Johannes syntyi Antiokiassa aatelisperheeseen. Hänen isänsä Sekundus oli korkeasti arvostettu sotilas, joka kuoli pian Johanneksen syntymän jälkeen ja Johannes jäi kristityn äitinsä Antusan kasvatettavaksi. Hänet kastettiin v. 370 ja vihittiin lukijaksi. Hän aloitti mm. puhetaidon opiskelunsa pakanallisen Libanius-opettajan johdolla, mutta meni opiskelemaan ensin filosofiaa ja sitten teologiaa kristityn opettajan alaisuuteen samalla, kun harjoitti äärimmäistä askeettisuutta. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, vaan ryhtyi erakoksi noin vuonna 375. Kehno terveys pakotti kuitenkin hänet palaamaan Antiokiaan.
Diakoniksi hänet vihittiin vuonna 381 Antiokian arkkipiispan, Pyhän Meletius Antiokialaisen toimesta ja papiksi vuonna 386 Meletioksen seuraajan, piispa Flavianin toimesta. Tämä jakso näyttää olleen hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Yli 12 vuoden ajan hän saavutti paljon suosiota kaunopuheisuudellaan julkisissa puheissaan. Merkittäviä olivat etenkin hänen oivalliset tulkintansa Raamatun kappaleista ja moraaliopetuksesta. Ansiokkain hänen teoksistaan on ”Homiliat” (opetuspuheet) , jossa on Raamatun eri kirjojen selityksiä ja saarnoja. Hän painotti opetuksessaan erityisesti almujen antamista ja oli eniten huolissaan köyhien hengellisistä ja maallisista tarpeista.
Hän puhui suoraan vallan, rikkauden ja hyvinvoinnin väärinkäytöksiä vastaan. Hänen suorasukainen ja käytännönläheinen Raamatun kirjoitusten ymmärryksensä sai aikaan sen, että hänen puheittensa teemat olivat eritoten sosiaalisia, selittäviä kristityn elämänohjeita.
Hänet valittiin (vastoin omaa tahtoaan) arkkipiispa Nektarioksen kuoltua Konstantinopolin piispaksi v. 398 keisari Arkadioksen, Teodosios Suuren pojan toimesta. Tässäkin tehtävässään hän toistuvasti arvosteli pääkaupungin ja hovin kevytkenkäistä elämää ja papiston heikkoa moraalia. Hän oli suosittu tavallisen kansan keskuudessa, mutta epäsuosittu papiston ja vallanpitäjien keskuudessa.
Johannes riitautui keisari Arkadioksen puolison, keisarinna Eudoksian kanssa mm. keisarinnan rahankäytöstä ja rahanahneudesta. Ilmiantojen, keisarinnan toiminnan ja Khalkedonissa pidetyn laittoman kirkolliskokouksen johdosta keisari erotti Johanneksen virastaan, mutta Johannes ei luopunut taistelustaan eettisten ja moraalisten arvojen puolesta.
Hänet kutsuttiin vaiherikkaiden tapausten jälkeen takaisin virkaansa ja kirkolliskokous julistettiin laittomaksi. Mutta vihamiehet jatkoivat vainoamistaan. Järjestettiin jälleen oikeudenkäynti, joka kesti lähes 10 kuukautta ja sen seurauksena keisari lopulta karkotti hänet ensin Nikeaan, sitten Armeniaan Kukuzaan ja lopuksi vielä Mustanmeren rannalle Pityusiin, ja matkalla sinne hän kuoli pienessa Komanoin kaupungissa.
Teologina Johannes Krysostomos on ollut ja on yhä merkittävä itäiselle kristillisyydelle, mutta vähemmän tärkeä läntiselle kristillisyydelle. Hänen maasta karkottamisensa osoitti, että maallisella vallalla oli suuri vaikutus itäiseen kristillisyyteen historian tuona ajanjaksona. Se oli osoitus myös Konstantinopolin ja Aleksandrian piispojen välisestä kovasta kilpailusta, jossa molemmat halusivat tulla itäisten merialueiden ylivoimaiseksi hengellisiksi johtajiksi. Keskinäinen vihamielisyys johti vain turhiin uhrauksiin niin Kirkon kuin itäisen keisarikunnan keskuudessa. Rooman johtoasema läntisen kirkon keskuksena vakiintui eripuran aikana kiistattomaksi juuri 4. vuosisadasta alkaen.
Kaksi Johanneksen työtä ansaitsee erikoismaininnan. Hän yhdenmukaisti sekä Kirkon liturgisen elämän tarkastamalla pyhän liturgian rukoukset ja ohjeet että pyhän Eukaristian viettämisen. Nykyään ortodoksinen kirkko käyttää jumalanpalveluksissaan enimmäkseen Johannes Krysostomoksen liturgiaa samoin kuin roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluvat uniaatit eli kreikkalaiskatoliset kirkot. Sekä ortodoksisissa että kreikkalaiskatolisissa kirkoissa luetaan myös jokaisena pääsiäisenä Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna.
Suuret esipaimenet, koko maailman opettajat Basileios Suuri, Gregorios Teologi ja Johannes Krysostomos, 30.1.
Tropari, 4. säv.
Te hyveissä apostolien vertaiset ja maailman opettajat, rukoilkaa kaikkeuden Herraa, että Hän soisi maailmalle rauhan ja sieluillemme suuren laupeutensa.
Kontakki, 2. säv.
Sinä, oi Herra, olet vastaanottanut opettajista etevimmät, pyhitetyt saarnaajat ja Jumalan julistajat hyvyyksiesi nautintoon ja lepoon, sillä heidän työnsä ja kuolemansa ovat kelvanneet enemmän kuin mitkään polttouhrit Sinulle, oi ainoa, joka pyhäsi kirkastat.
