Pyhä pappismarttyyri Hippolytos Roomalainen syntyi idässä 160-luvulla ja muutti Roomaan, missä hänet vihittiin papiksi 190-luvulla. Hänestä on kirjoitettu joissakin lähteissä, että hän olisi ollut Ireneos Lyonilaisen oppilas. Samoin hänelle on erheellisesti annettu joissakin teksteissä titteli Rooman paavi.
Hippolytos oli intomielinen pappi ja kohosi eläessään johtavan teologin asemaan, koska hän tunsi Raamatun perin pohjin ja oli muutenkin perehtynyt historiaan ja muihin tieteisiin, kuten tuon ajan viisailla oli tapana. Siksi hän pystyi tulkitsemaan oppia, vaikeatajuisia Raamatun kohtia ja tarvittaessa kumoamaan väärät opit ja opetukset.
Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat:
Refutatio omnium haeresium / Kaikkien harhaoppien kumoaminen
Apostolinen traditio
joissa hän muun muassa kuvaa kastetta, ehtoollista, kirkollisia vihkimyksiä ja kirkkoon liittymistä vanhan roomalaisen varhaiskirkon tapojen mukaan.
Muita hänen teoksiaan ovat muun muassa:
Danielin kirjan kommentaari – vanhin säilynyt kristillisen Raamatun selitys
Kronikka – ihmisen luomisesta alkava maailmanhistoria vuoteen 234 saakka
Näiden lisäksi Hippolytokselta on lukuisia homilioita, opetuspuheita sekä tekstejä Antikristuksesta, Iisakin ja Jaakobin siunauksesta sekä Mooseksen siunauksesta.
”Vastapaavi”
Rooman paavin kuoltua vuonna 217 Rooman kirkko joutui suureen kriisiin. Kriisin perimmäinen syy oli siinä, mikä Kirkko pohjimmiltaan on. Ajanjaksoa on sanottu murrokseksi kansankirkon muodostumisen suuntaan. Hippolytoksesta ei kuitenkaan ennakko-odotuksista huolimatta tullut uutta paavia, Rooman piispaa, vaan tehtävään valittiin Calixtus, jonka kanssa Hippolytos ajautui pian syvään eripuraan lähinnä vainojen aikaan uskonsa kieltäneiden kohtelusta, missä asiassa Hippolytos oli ehdoton eikä hyväksynyt mitään myönnytyksiä.
Joissain lähteissä Hippolytosta nimitetään Rooman paaviksi, mutta sellainen hän ei ollut, ennemminkin eräänlainen ensimmäinen ”vastapaavi”. Hän johti Roomassa ja sen ympäristössä tiukasti alkukirkon periaatteista kiinnipitävää ja kompromisseja hyväksymätöntä kirkon osaa. Nämä seuraajat pitivät Hippolytosta todellisena paavina, mutta virallisessa paavien luettelossa ei ole Hippolytoksen nimeä.
Karkotus ja marttyyrikuolema
Eripura jatkui vielä vuoden 235 tienoille asti ja se sai dramaattisen lopun. Silloinen virallinen Rooman paavi Pontianus (230-235) ja Hippolytos vangittiin keisari Maximinus Thraxin (Maximinus Traakialainen, 235-238) vainoissa, karkotettiin ”kuoleman saarelle” Sardiniaan, missä he sopivat riitansa ja lopettivat skisman, mutta itse kuolivat marttyyrikuoleman.
Muistopäivä
Reliikit siirrettiin paavi Fabianuksen toimesta Roomaan ja siirtopäivästä 13. elokuuta tuli läntisessä kirkossa Hippolytoksen muistopäivä. Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää pappismarttyyri Hippolytos Roomalaista tammikuun 30. päivänä. Etenkin läntisen kirkon puolella hänet mainitaan usein vanginvartijoiden suojeluspyhänä.
Hippolytos sekoitetaan usein toiseen samannimiseen pyhään. Tämä pyhä Hippolytos (muistopv. 20.1.) liittyy marttyyrien Khrysen, Censoriuksen ja Sabiniuksen muistoon mahdollisesti samaan aikaan tapahtuneen hautaamisen vuoksi.
