Rooman paavi pyhä Gregorios Dialogos (540-604) syntyi Roomassa. Hänen isoisänsä oli paavi Felix. Hänen äitinsä Silvia ja tätinsä Tarsilla ja Emiliana ovat myös Rooman kirkon pyhien luettelossa. Saatuaan erinomaisen maallisen koulutuksen hän saavutti Rooman hallinnossa melko korkean aseman.
Viettäen Jumalalle kelvollista elämää, hän silti kaipasi munkkeutta koko sielullaan. Isänsä kuoleman jälkeen pyhä Gregorios käytti omaisuutensa kuuden luostarin perustamiseen. Roomassa hän perusti pyhälle apostoli Andreas Ensinkutsutulle pyhitetyn luostarin, jossa hän antoi omat munkkilupauksensa. Myöhemmin paavi Pelagius II:n valtuuttamana pyhä Gregorios eli jonkin aikaa Konstantinopolissa. Siellä hän muun muassa kirjoitti Jobin kirjan kommentaarinsa ’Morain in Job’.
Paavi Pelagiuksen kuoleman jälkeen pyhä Gregorios valittiin ensimmäisenä munkkitaustaisena kirkonmiehenä Rooman piispanistuimelle vuonna 590. Seitsemän kuukauden ajan hän kieltäytyi hyväksymästä tätä tehtävää, koska ei pitänyt itseään sen arvoisena. Lopulta hän hyväksyi vihkimyksen papiston ja ihmisten hartaiden pyyntöjen seurauksena.
Viisaasti kirkkoa johtaen pyhä Gregorios työskenteli väsymättömästi julistaen Jumalan sanaa. Pyhä Gregorios käänsi latinan kielelle ennenpyhitettyjen lahjain liturgian, joka ennen häntä oli tunnettu vain suullisen perimätiedon kautta. Kuudennen ekumeenisen kirkolliskokouksen vahvistamana tämä liturginen palvelus hyväksyttiin sitten käyttöön kaikkialle ortodoksisen kirkon piiriin.
Hän taisteli kiivaasti Karthagon piispa Donatuksen perustamaa harhaoppia, donatismia vastaan, hän jopa käännytti Bretagnen pakanoita ja gootteja, jotka olivat liittyneet areiolaiseen harhaoppiin, takaisin todellisen uskon piiriin.
Pyhä Gregorios johti kirkkoa kolmenkymmenen vuoden ajan huolehtien uskovaisten kaikista tarpeista. Hänen luonnettaan kuvastaa paljon se valtava köyhistä huolehtiminen, minkä tehtävän hän sanoi saaneensa unessa itseltään Herralta.
Pyhä Gregorios jätti jälkeensä lukuisia kirjoituksia. Kirjansa Dialogeja koskien italialaisten isien elämää ja ihmeitä (Dialogi de Vita et Miraculis Patrum Italiorum) ilmestymisen jälkeen pyhää alettiin kutsua nimellä ”Dialogos”. Hänen papin kutsumusta käsittelevä Papillinen sääntö (Liber Regulae Pastoralis) -teoksensa oli erittäin tunnettu, ja sitä on pidetty keskiajan merkittävimpänä johtamistaidon oppikirjana. Tässä työssään pyhä Gregorios kuvailee todellisen papin mallin. Hänen kirjeensä (848 kpl) jakoivat myös moraalista ohjausta ja ovat jääneet yhä elämään ohjaukseksi tämän päivän ihmisillekin.
Pyhä Gregorios Diologos tai paavi Gregorios Suuri tai Gregorios I, millä nimillä hänet myös tunnetaan, kuoli vuonna 604, ja hänen reliikkinsä ovat pyhän apostoli Pietarin katedraalissa Vatikaanissa.
Idän ortodoksinen kirkko muistelee tätä jakamattoman kirkon ajan pyhää vuosittain maaliskuun 12. päivänä. Lännen kirkossa hänelle on annettu yhtenä neljästä suuresta kirkkoisästä arvonimi kirkon tohtori (muut kolme ovat: Ambrosius, Augustinus ja Eusebios). Roomalaiskatolisessa kirkossa hänen muistopäivänsä on syyskuun 2. päivänä.
Tropari, 4. säv.
Kunniakas Gregorios, joka sait ylhäältä Jumalalta jumalallisen armon, Hänen voimansa vahvistamana sinä halusit vaeltaa evankeliumin mukaan. Niinpä sinä, ylen autuas, oletkin saanut Kristukselta vaivannäkösi palkan. Rukoile Häntä pelastamaan meidän sielumme.
Kontakki, 3.säv.
Isä Gregorios, sinä osoittauduit paimenten päämiehen, Kristuksen, kaltaiseksi ohjatessasi munkkien joukot taivaan tarhaan, ja siellä sinä opetit Kristuksen laumalle Hänen käskyjänsä. Nyt sinä iloitset ja riemuitset heidän kanssaan taivaan majoissa.
