Pyhä Ambrosius Milanolainen syntyi n. vuonna 340 roomalaisen prefektin perheeseen Galliassa (nykyisessä Ranskassa) ja hän kuoli 4. huhtikuuta 397. Ambrosius oli Milanon piispa ja yksi merkittävimpiä kristillisen kirkon kirkkoisiä jakautumattoman kirkon, varhaiskirkon aikana 300-luvulla.
Jo aivan pienenä lapsena Ambrosius koki elämässään tapahtuman, josta hänelle ennustettiin merkittävää tulevaisuutta. Mehiläisparvi laskeutui hänen kasvoilleen ja poistuessaan jätti kasvoille hunajaa vahingoittamatta lasta.
Isän kuoleman jälkeen Ambrosius seurasi isänsä jälkiä ja matkusti Roomaan opiskelemaan veljensä kanssa muun muassa lakia, kirjallisuutta ja retoriikkaa, puhetaitoa. Vuonna 370 hän sai opintonsa päätökseen ja melko pian hän sai viran ensin valtuustossa, sitten konsuliprefektinä Mediolanumissa (nykyisessä Milanossa).
Kun areiolainen Milanon (Mediolanumin) piispa Auxentius kuoli, tilanne johti konfliktiin kolminaisuusoppia kannattavien ortodoksien eli trinitaarien ja areiolaisten välillä, kun molemmat osapuolet halusivat oman miehen piispaksi. Ambrosius alueen korkeana virkamiehenä meni kirkkoon riitaa selvittämään. Hänen puhuessaan väkijoukolle, se alkoi huutaa häntä piispaksi. Ambrosius itse oli tuossa vaiheessa vielä katekumeeni eikä häntä oltu vielä edes kastettu kristityksi. Itse hän piti itseään tuohon tehtävään arvottomana ja yritti kieltäytyä tehtävästä. Asiasta päätti sitten keisari Valentianus vanhempi (364-375), jonka päätöstä Ambrosiuskaan ei uskaltanut vastustaa.
Hänet kastettiin, vihittiin pappeuden eri asteisiin ja viimein piispaksi seitsemässä päivässä joulukuussa vuonna 374 ja vihittiin Milanon piispaksi. Ambrosius myi kaiken omaisuutensa ja jakoi sen köyhille ja aloitti uuden askeettisen elämänsä.
Piispana Ambrosius oli oppinut, mutta opit olivat muilta aloilta kuin teologiasta. Siksi hän opiskelikin Rooman seurakunnanvanhimman johdolla teologiaa, mitä auttoi huomattavasti hänen kreikankielentaitonsa. Näin hän saattoi tutustua merkittävien kirkkoisien teksteihin ja opetuksiin ollen jopa kirjeenvaihdossa heistä joidenkin kanssa.
Ambrosiuksessa yhdistyivät hengellinen raittius, intensiivinen tarkkaavaisuus ja työteliäisyys papillisessa tehtävässään. Pyhä Ambrosius puolusti tiukasti Kirkon yhtenäisyyttä ja vastusti voimallisesti harhaoppien leviämistä. Etenkin hän toimi päättäväisesti suhteessa areiolaisiin, joiden valta alkoikin selvästi heiketä Ambrosiuksen aikana. Ambrosiuksen kyvyt tekivät suuren vaikutuksen myös toiseen läntisen maailman pyhään, myöhempään Hippon piispaan, pyhään Augustinukseen (muistopv. 15.6.), joka Ambrosiuksen saarnojen johdosta otti kasteen vuonna 387 ja kohosi myös merkittävään kirkolliseen arvoon.
Pyhä Ambrosius otti voimakkaasti kantaa myös maallisiin asioihin. Hän kirjoitti keisari Gratianuksen (375-383) hallitusaikana teoksen De fide ad Gratianum Augustum, jonka avulla hän sai poistettua Rooman senaatin hallista pakanallisen Voiton alttarin ja lopetettua useita pakanallisia kulttimenoja.
Voimakkaana vaikuttajana pyhä Ambrosius asetti keisari Theodosios I:lle (379-395) ankaran kirkollisen katumusrangaistuksen viattomien Tessalonikin asukkaiden joukkomurhasta. Hän ei toimissaan erotellut keisaria ja tavallisia ihmisiä, vaan kohteli heitä samalla tavoin. Aikanaan hän vapautti keisarin rangaistuksesta kuukausien jälkeen ja pakotti hänet tekemään julkisesti parannuksen sekä tekemään joukon valtiollisia päätöksiä, joilla pakanalliset uhrimenot ja epäjumalien kuvat kiellettiin.
Piispa Ambrosiuksen maine toi hänen luokseen lukuisasti ihmisiä myös muista maista. He halusivat esittää oppineelle miehelle kysymyksiä ja omaksua hänen viisauttaan. Näin teki myös usein Milanoon hyökänneiden Markomannien germaaniheimon kuningatar Fritigelda (Frigitil), joka pyysi pyhää johtamaan kansansa kristinuskoon. Kirjeissään pyhä Ambrosius kertoi kuningattarelle kristinuskon totuuksia ja oppeja. Kun kuningattaresta tuli kristitty, hän suostutteli myös miehensä kääntymään kristityksi ja tekemään rauhan Rooman kanssa.
P
yhässä yhdistyivät tiukkuus ja harvinainen ystävällisyys. Hän oli saanut myös ihmeidentekemisen armon, jonka avulla hän paransi useita ihmisiä. Legendan mukaan hän myös herätti henkiin Decentuksen talossa kuolleen pojan.
Pyhä Ambrosius siirtyi Herransa luo pyhänä pääsiäisyönä, johon myös liittyi monia ihmeitä. Pyhä Ambrosius Milanolainen haudattiin Milanon basilikan alttariin marttyyrien Protasiuksen ja Gervasiuksen (muistopv. 14.10) väliin.
Innokas saarnamies ja urhea kristinuskon puolustaja pyhä Ambrosius tunnetaan myös kirkon kirjailijana ja säveltäjänä. Dogmaattisissa sävellyksissään hän aina asetti etusijalle Pyhän Kolminaisuuden, sakramentit ja katumuksen.
Hänen tunnetuimpia teoksiaan eksegetiikan ja dogmatiikan alalta ovat muiden muassa:
De fide ad Gratianum Augustum
De Spiritu Sancto ("Pyhästä Hengestä")
De incarnationis Dominicae sacramento ("Herran lihaksitulemisen sakramentista")
De mysteriis ("Mysteereistä")
Asketismia ja moraalia hän käsitteli muun muassa seuraavissa teoksissaan:
De officiis ministrorum ("Pappien viroista")
De virginitate ("Neitsyydestä")
De viduis ("Leskistä")
De paenitentia ("Katumuksesta").
De virginiis ("Neitsyistä")
Exhortatio uirginitatis ("Kehotus neitsyyteen")
Yhdessä tunnetuimmista töistään, teoksessa De officiis ministrorum hän osoittaa syvää tietoisuuttaan pastoraalisesta vastuusta. Hän korostaa, että niiden, jotka palvelevat kirkkoa, ei pitäisi omata ainoastaan asianmukaisia tietoja kirkosta vaan myös tietoja moraalisista määräyksistä.
Pyhä Ambrosius uudisti myös kirkkolaulua. Hän esitteli antifoonisen laulutavan (itäisen tai syyrialaisen muodon mukaan) lännen kirkolle ja tämä tuli tutuksi nimellä ambrosialainen laulu. Hän sävelsi kaksitoista hymniä, joita laulettiin hänen elinaikanaan. Hymni Sinua, Jumala, me ylistämme (Te Deum) on eräiden tutkijoiden mielestä Ambrosiuksen säveltämä ja siitä tuli osa ortodoksisen kirkon palvelusta molebenissä. Legendan mukaan Ambrosius olisi laulanut tätä hymniä kastaessaan Augustinusta. Hymni on myös luterilaisessa virsikirjan liitteessä numerolla 802 ja siitä on tehty kaksi versiota virsiksi, numerot 320 ja 321. Tätä hymniä Te Deum eivät kaikki tutkijat kuitenkaan katso Ambrosiuksen säveltämäksi, joten asia lienee kiistanalainen.
Tunnettuja Ambrosiuksen muita sävellyksiä ovat:
Deus Creator Omnium
Aeterne rerum conditor
Jam surgit hora tertia
Veni redemptor gentium (jouluhymni)
Myös Roomalaiskatolinen kirkko kunnioittaa Ambrosiusta pyhänä ja arvostaa suuresti hänen oppineisuuttaan. Lännen kirkossa Ambrosius on opiskelijoiden ja koululaisten, mehiläiskasvattajien, mehiläisten, kynttiläntekijöiden ja muiden kotieläinten sekä Milanon kaupungin ja hiippakunnan suojelija.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Ambrosius Milanolaista vuosittain joulukuun 7. päivänä.
Tropari, 1.säv.
Oi Ambrosius, ihmeidentekijä ja Kirkon puolustaja, | jumalankantaja esipaimen, | uskossa ja rakkaudessa Jumalaan sinä teit ihmeitä; | siksi me maasta syntyneet kunnioitamme sinua ja huudamme sinulle: | Kunnia Hänelle, joka sinut korotti, kunnia Hänelle, joka sinut seppelöi, || kunnia Hänelle, joka sinun kauttasi parannusta vuodattaa kaikille.
Kontakki, 3.säv.
Sinä loistit jumalallisilla opeilla, | ja mustasit Areioksen erheen. | Tehden ihmeitä pyhän Hengen voimalla | sinä paransit erilaisia vaivoja. || Oi Ambrosius, opettaja ja paimen, rukoile Kristukselta, meidän Jumalaltamme, meille suurta armoa.
