Pyhä Nikolaos Ihmeidentekijä toimi piispana Myrassa, joka sijaitsee nykyään Antalyan alueella Demren kaupungissa Turkissa. Historiallisesti hänestä tiedetään hyvin vähän ja suurin osa hänestä kertovasta tiedosta perustuu legendoihin, jotka ovat muokkautuneet aikojen saatossa. Häntä kunnioitetaan laajasti koko kristikunnassa ja hän on monien maiden suojeluspyhä, lisäksi muun muassa merenkävijät ja lapset pitävät häntä suojeluspyhänään.
Nikolaos syntyi 200-luvun lopulla, noin vuonna 270, Vähän-Aasian kreikkalaiseen Pataran siirtokuntaan, joka kuului silloin Rooman Lyykian provinssiin. Hän syntyi kohtalaisen hyvätuloiseen perheeseen ja sai hyvän kasvatuksen. Hän oli erittäin uskonnollinen jo nuorena ja omisti koko elämänsä kristillisyydelle. Hän kävi nuorena ehkä pyhiinvaellusmatkoilla Egyptissä ja Palestiinassa, jossa hän myös mahdollisesti kilvoitteli erämaassa.
Hänen perheensä osallistui luultavasti kalastuslaivojen varusteluun. Tästä syystä Nikolaosta pidetään merenkävijöiden suojeluspyhänä. Vanhempiensa kuoltua Nikolaos sai perinnön, jonka hän jakoi hyväntekeväisyyteen ja toimi sen jälkeen piispana. Hänen pappeuden alkutaipaleensa arvioidaan alkaneen keisareiden Diocletianuksen (284-305) ja Maximianuksen (286-305) hallintokautena. Diocletianus aloitti vuonna 303 alkaneen kristittyjen vainokauden, joka kesti aina vuoteen 311 asti. Nikolaoksen toimista tällä ajalla ei tiedetä paljoa. Luultavasti hänet vangittiin vainoissa ja vapautettiin Konstantinoksen hallintokaudella (306-337).
Nikolaoksesta tuli luultavasti Myran piispa keisari Liciniuksen hallintokaudella (308-324), jolloin vainot kristittyjä kohtaan lievenivät. Nikolaoksen toimintaan liitetään usean pakallisen temppelin tuhoaminen. Näiden joukossa on myös kreikkalaisen jumalan Artemiksen temppeli, joka vastaa roomalaista Diana-jumalaa. Koska Dianan syntymäpäivää juhlittiin 6.12., on spekuloitu, että Nikolaoksen juhlapäiväksi valittiin tarkoituksellisesti sama päivä, jotta uusi juhla jättäisi varjoonsa vanhan.
Nikolaos osallistui ehkä Nikean yleiseen kirkolliskokoukseen vuonna 325, jossa hänen kerrotaan vihastuneen Areioksen puheisiin ja puolustaneen oikeata uskoa areiolaisuutta vastaan. Tämä on historiallisesti epäselvää, sillä Nikolaosta ei mainita Nikean kokouksen piispojen listassa. Nikolaoksen kuolinvuosiksi on ehdotettu vuosia väliltä 342 ja 352.
Islamilaiset saraseenit saivat valta-aseman Vähässä-Aasiassa 1050-luvulta lähtien, kun Bysantin valtakunta ei enää pystynyt pidättelemään heidän etenemistään. Nikolaoksesta oli tullut suosittu pyhä Italiassa ja monet suunnittelivat hänen reliikkiensä tuomista Italiaan. 1080-luvulla vallinneen sekasorron aikana barilaiset merimiehet Italiasta hyökkäsivät Myraan, ottivat pyhän Nikolaoksen reliikit ja kuljettivat ne kotikaupunkiinsa ortodoksisten munkkien estelystä huolimatta. Reliikit saapuivat Bariin 9.5.1087. Joidenkin legendojen mukaan osa reliikeistä olisi viety Venetsiaan ja ristiretkien aikaan vuonna 1181 Irlannin Thomastowniin.
Todellisuudessa Nikolaos on yksi harvoista pyhistä, jonka reliikkejä ei ole ripoteltu eri kirkkoihin pyhiinvaeltajien toivossa, vaan ne ovat säilyneet suurimmaksi osaksi yhdessä paikassa, Barissa. Paavi salli tehdä 1950-luvulla reliikeille tieteellisiä mittauksia. Näistä tiedoista selvisi vuonna 2005 Englannissa, että Nikolaos oli noin 1,5 metriä pitkä, mikä oli hieman sen ajan keskiarvoa lyhempi, ja hänellä oli murtunut nenä. Nikolaoksen reliikkien siirto Bariin sai lännen kirkon kiinnostumaan hänestä entistä enemmän. Barin reliikkejä vartioi rusi-viikinki-taustainen varjaagien vartiosto.
Kuten aiemmin todettiin, Nikolaoksesta tiedetään historiallisesti vain vähän ja siksi häneen liittyvät ihmeetkin perustuvat hänestä kerrottuihin legendoihin, jotka vaihtelevat jonkin verran.
Hurskaan tarinan mukaan Nikolaoksen äiti Nonna parani heti Nikolaoksen synnytyksen jälkeen. Nikolaoksen kerrotaan seisseen kastemaljassa kolme tuntia ilman mitään tukea, kunnioittaen Pyhää Kolminaisuutta. Nikolaos aloitti paastoamisen jo vastasyntyneenä, sillä hänen kerrotaan pidättäytyneen äitinsä maidosta paastopäivinä, keskiviikkoisin ja perjantaisin, kunnes hänen vanhempansa olivat suorittaneet iltarukoukset.
Nikolaoksen kerrotaan auttaneen merimiehiä, jotka ovat olleet hukkumaisillaan tai joiden laiva on tuhoutunut myrskyssä. Yksi näistä tapahtumista sattui hänen matkallaan Myrasta Aleksandriaan. Hänen kerrotaan myös ilmestyneen auttamaan ja puolustamaan viattomia kuolemaan tuomittuja.
Erään legendan mukaan teurastaja olisi nälänhädän aikaan tappanut kolme lasta ja laittanut heidät tynnyriin, ajatuksenaan myydä heidät lihana. Nikolaos oli käymässä alueella ja näki teurastajasta mitä hän oli tehnyt. Nikolaos herätti pojat henkiin.
Kuuluisimman legendan mukaan Nikolaos olisi auttanut köyhää miestä, jolla ei ollut varaa antaa myötäjäisiä kolmesta tyttärestään. Tällöin vaarana olisi ollut, että heistä olisi tullut prostituoituja. Nikolaos oli vaatimaton eikä halunnut auttaa miestä julkisesti, vaan meni hänen talolleen yöllä ja jätti kolme pientä kultasäkkiä ikkunasta miehen lattialle. Tarinasta on useita erilaisia versioita. Ihmiset alkoivat epäillä, että Nikolaos oli useiden köyhille anonyymisti tehtyjen lahjoitusten takana jakaen vanhempiensa perintöä. Nikolaoksen kuoleman jälkeen alueen ihmiset jatkoivat tapaa, antaen anonyymejä lahjoituksia köyhille. Tämän legendan mukaisesti Nikolaosta kuvattaessa, hänelle kuvataan usein kolme kultasäkkiä, kultakolikkoa tai kultapalloa.
Nikolaoksen reliikkien ollessa Myrassa niiden kerrottiin hikoilleen joka vuosi kirkasta nestettä, jota kutsuttiin mannaksi (sama kuin juutalaisten VT:n manna). Sillä oli ihmeitätekeviä vaikutuksia. Reliikkien joutuessa Bariin niistä tuli mannaa edelleenkin ja tulee vielä nykyään.
Nikolaoksen lapsia kohtaan osoittaman huomion ansiosta hänestä on tullut lasten suojeluspyhä. Lahjojen tuojana hänet on myös nähty joulupukin esikuvana, erityisesti amerikkalaisessa ja brittiläisessä perinteessä. Nikolaoksen sulautuminen joulupukkiin vei useita vuosisatoja. Joulupukki vei voiton lähinnä siksi, että hän vetoaa ostajiin paremmin ja on siten kaupallisesti kiinnostavampi. Joulupukilla ei ole mitään yhteistä kristillisen hengellisyyden kanssa. Englanninkielinen nimitys Joulupukille, Santa Claus, tulee hollantilaisesta alkuperästä, Sinterklaas, joka taas periytyy Nikolaoksesta. Joulupukki-kultti on saanut eri maissa hyvin toisistaan poikkeavia perinteitä, jotka ovat entisestään sekoittaneet kuvaamme Nikolaoksesta.
Pyhän Nikolaoksen juhlan historia heijastaa katolisten ja protestanttien konfliktia. Martti Luther korvasi liiaksi paavillistuneen juhlan Christkind-juhlalla (Kristus-lapsi), jossa jouluaattona lahjat toi Kristus-lapsi Nikolaoksen sijaan. Nikolaoksen juhlaa vietetään vielä joissakin protestanttisissa maissa pienemmässä mittakaavassa kuin joulua. Christkind muuttui vuosien saatossa muotoon Kriss Kringle, jota ironisesti pidetään nykyään Amerikassa Joulupukin toisena nimenä. Eli Joulupukin ja Kristuksenkin elämät alkavat sekoittua toisiinsa. Joissakin maissa Nikolaoksen juhlan (6.12.) ja Kristuksen syntymän juhlan (25.12.) läheisyys onkin johtanut näiden juhlien yhteensulautumiseen.
Ajalle harvinaisesti Nikolaos eli pitkän elämän ja kuoli rauhallisen kuoleman kotonaan. Keskiajalla uskonnollisten sotien ja ristiretkien aikaan Nikolaoksen elämä loi toisenlaisen mahdollisuuden pelastukseen ja kuolemanjälkeiseen elämään. Hän oli elävä todiste siitä, ettei tarvinnut kuolla uskonsodassa, vaan elämällä oikein saattoi päästä taivaaseen. Tämä oli yksi syy, miksi hänestä tuli suosittu tavallisen kansan parissa ja useita kirkkoja omistettiin hänelle. Pelkästään Englannissa hänen muistolleen pyhitettiin keskiajalla lähes 400 kirkkoa. Nikolaos esiintyikin keskiaikaisessa taiteessa pyhistä toiseksi eniten, heti Jumalansynnyttäjän jälkeen.
Kerrotaan, että keskiaikana ranskalaiset nunnat kävivät 6. joulukuuta yöllä laittamassa koreja, joissa oli ruokaa ja vaatteita, niitä tarvitseville. Toisen kertomuksen mukaan merimiehet kokoontuivat 6. joulukuuta satamiin juhlimaan pyhän Nikolaoksen juhlaa ja toivat mukanaan koteihin lahjoja. Erilaiset tulkinnat hänen legendoistaan ja niistä muodostuneet tavat ovatkin muokanneet käsitystämme Nikolaoksesta entisestään.
Ortodoksisessa kirkossa Nikolaos on yksi tunnetuimmista pyhistä, erityisesti Kreikassa ja Venäjällä. Venäjällä Nikolaoksesta tuli suosittu, kun Vladimir aikoinaan otti kasteen Konstantinopolista ja nimitti samalla Nikolaoksen maansa suojeluspyhäksi. Nikolaoksen muistopäivä on 6.12. ja hänen reliikkiensä siirtoa muistellaan 9.5. ja hänen syntymäänsä 29.7.
Pyhän Nikolaoksen muistopäivänä 6. joulukuuta
Tropari, 4. säv.
Uskon ohjeeksi, lempeyden esikuvaksi | ja itsekieltäytymyksen opettajaksi asiain totuus osoitti sinut laumallesi. | Sen tähden olet sinä saavuttanut nöyryydessäsi ylhäisen aseman | ja köyhyydessäsi rikkauden. | Rukoile, oi isä esipaimen Nikolaos, | Kristusta Jumalaamme || pelastamaan meidän sielumme.
Kontakki, 3. säv.
Oi pyhä, sinä olit Myrrassa | oikeana pyhän palveluksen toimittajana | sillä täyttäen Kristuksen evankeliumin käskyt | sinä, oi pyhittäjäisä, panit henkesi alttiiksi kansasi edestä | ja pelastit viattomat kuolemasta. | Sen tähden sinä tulitkin pyhitetyksi || Jumalan armon salaisuuksien suurena palvelijana.
Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän pyhäinjäännösten siirtäminen Bariin vuonna 1087
Tropari, 4. säv.
Jo joutui valoisan juhlan päivä: | Barin kaupunki iloitsee, | ja koko maailma sen kanssa | laulaen hengellisiä lauluja riemuitsee, | sillä tänään on pyhä juhla, | jona me ihmeidentekijän esipaimenen Nikolaoksen kalliiden jäännösten saattoa muistelemme, | sillä niin kuin laskeutumaton aurinko | on hän loistanut meille | ja karkottanut pois kiusausten ja onnettomuuksien pimeyden | meidän huutaessamme hänelle: || pelasta meidät, suuri puoltajamme Nikolaos.
Kontakki, 3. säv.
Jäännöksesi, oi esipaimen Nikolaos, kulkivat ikään kuin tähti idästä länteen. | Meri pyhittyi kulkemisestasi, | ja Barin kaupunki sai armon sinun kauttasi. | Meitä varten olet sinä ilmestynyt, || oi ihmeidentekijä, erinomainen, ihmeellinen ja armollinen.
