Pyhä Proklos, Kostantinopolin arkkipiispa, (kreik. Πρόκλος, patriarkkana 434-446) omisti jo varhaisista vuosista alkaen kaiken aikansa rukoukselle ja pyhien kirjoitusten tutkimiselle. Hän sai Herralta suuren lahjan, kun sai olla kuuluisan pyhän Johannes Krysostomoksen (muistopv. 13.11.) oppilaana. Oppi-isä vihki hänet myös ensin diakoniksi ja myöhemmin papiksi. Hän sai todistaa myös apostoli Paavalin ilmestymisen Johannes Krysostomokselle. Pyhä Proklos sai opettajaltaan ymmärryksen pyhiin kirjoituksiin ja oppi muotoilemaan ajatuksiaan selkeiksi.
Johannes Krysostomoksen maanpaon ja kuoleman jälkeen pyhä patriarkka Sisinios (Σισίνιος, 426-427) vihki pyhän Prokloksen piispaksi Kyzikoksen kaupunkiin, mutta nestoriolaiset olivatkin valinneet itselleen jo oman piispan, Dalmatioksen, joten Proklos palasi Konstantinopoliin, missä hän pian saavutti mainetta hyvänä puhujana.
Pyhä Proklos saarnasi Jumalan Sanaa Konstantinopolin kirkoissa, vahvisti ortodoksista uskoa ja tuomitsi jumalattomuuden ja harhaopit. Kerran hän esimerkiksi oli tilaisuudessa, jossa sai puhua ennen Nestoriosta ja silloin hän puheessaan voimakkaasti puolusti Jumalansynnyttäjää – Theotokosta – puhuessaan pyhästä Neitseestä Mariasta.
Kun patriarkka Sisinius kuoli, Proklosta ei heti valittu uudeksi arkkipiispaksi, vaan tehtävään valittiin ensin Nestorios (Νεστόριος, 428-431) ja sitten hänen erottamisen jälkeen Maksimianos (Μαξιμιανός, 431-434) ja vasta hänen kuolemansa jälkeen Proklos (Πρόκλος, 434-446). Proklos johti kirkkoa monta vuotta ja hänen aikanaan ja toimiensa ansiosta Johannes Krysostomoksen reliikit siirrettiin Komanasta Konstantinopoliin pyhän keisari Theodosios II:n (408-450) hallitusaikana.
Kun Proklos toimi patriarkkana, valtakunta kärsi valtavasta maanjäristyksestä, joka kesti kaikkine vaikutuksineen useita kuukausia. Bithyniassa Hellespontissa ja Fryykiassa kaupunkeja tuhoutui, jokia katosi maanpäältä ja kauhea tulva valtasi aiemmin kuivia paikkoja. Konstantinopolin ihmiset tulivat ulos taloistaan ja poistuivat kaupungista patriarkan ja keisarin kanssa ja he kaikki rukoilivat ennennäkemättömien tuhojen ja onnettomuuksien loppumista.
Erään rukouspalveluksen aikana pieni poika siepattiin kansanjoukosta ylös ilmaan näkymättömän voiman johdosta ja hän katosi ihmisten näköpiiristä. Mutta pian poika laskeutui takaisin maahan täysin vahingoittumattomana ja hän kertoi kuulleensa ja nähneensä, että enkelit ylistivät Jumalaa laulaen: ”Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon.” Heti kaikki ihmiset alkoivat laulaa tätä trisagion-veisua lisäten siihen loppuun ”Armahda meitä!” Maanjäristys pysähtyi siihen. Ortodoksisissa kirkoissa lauletaan yhä tätä veisua kirkossa jumalanpalveluksissa vielä tänä päivänäkin.
Konstantinopolin kristityt arvostivat patriarkkansa askeettista elämää, hänen huoltansa sorretuista ja hänen opetuspuheitansa suuresti. Monia pyhän teoksia on säilynyt nykypäivään asti. Tunnetuimpia niistä ovat hänen diskurssinsa nestorialaisia vastaan, kaksi kirjoitusta, joissa hän puolustaa Jumalanäitiä, neljä kirjoitusta Kristuksen syntymästä, joissa kuvataan ortodoksista opetusta Jumalan Pojan inkarnaatiosta. Pyhän patriarkan toiminta kaikissa kirkollisissa asioissa, joita hän arvokkuudella suoritti, sai silloin ja saa yhä suurta arvostusta. Rakkauden ja kunnioituksen ympäröimänä pyhä Proklos kuoli palveltuaan patriarkkana noin kaksikymmentä vuotta.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Proklos Konstantinopolilaista aina vuosittain marraskuun 20. päivänä. Lännen kirkossa häntä muistellaan lokakuun 24. päivänä.
Tropari, 4.säv.
Jumalallisten lahjojen kaksinkertainen lamppu, | Proklos, Uuden Rooman paimen ja Gregorios Dekapolin vesa, | johtakaa meidät armon valon luokse, oi Jumalan innoittamat isät. | Lähestykäämme heitä ja innokkaasti anokaamme heitä, || jotta saisimme anteeksiannon ja pelastuksen sieluillemme.
Kontakki 4.säv.
Kaupungeista kunnioitetuin | viettää sinun taivaaseen lähtösi muistoa, || oi siunattu isä Proklos.
